"...Tyventyi silloin hiukan pelko multa,
mi pauhas sydämeni järvell´ äsken,
kun vietin kauhun yötä kaameata.
Mut niinkuin se, mi vielä huohottaen
mereltä päässyt juur´ on rantamalle
ja katsoo taapäin vettä vaarallista;
niin sielunikin, hädissänsä vielä,
taa kääntyi katsomahan paikkaa, joka
ei salli elää kenenkään. Kun olin
ruumistain väsynyttä virkistänyt,
taas nousin vuoren jylhän jyrkännettä
alemman aina lujaan lyöden jalan..."
(Dante: Jumalainen näytelmä/1. laulusta)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti